TULE TUTUSTUMAAN
HISTORIA
Ensimmäiset kuurojenkoulut Euroopassa perustettiin 1700-luvun jälkipuoliskolla. Koulujen perustamisen myötä alkoi keskustelu opetuksessa käytettävistä menetelmistä. Suomen ensimmäinen kuurojenkoulu perustettiin vuonna 1846 ja sen myötä maahamme syntyi kuurojen yhteisö.
Kuurojen yhdistykset yhdessä koulujen kanssa ovat muodostaneet kuurojen yhteisön perustan ja ne ovat välittäneet kuurojen kulttuurin, perinteet ja arvot seuraaville sukupolville.
Kuurous ja mykkyys on kautta historian liitetty toisiinsa. Sen osaako kuuro puhua kuulevien tavoin, on katsottu olevan merkki lahjakkuudesta, ihmisyydestä ja sivistyksestä tai niiden puutteesta. Tätä ajattelutapaa on kutsuttu viittomakielisten historiantutkimuksessa oralismiksi.
Kuurojenopetuksessa oli alkuvaiheessa vahva kristillinen painotus ja useilla opettajilla ja koulujen johtajilla oli pappiskoulutus. Kuurojen oma hengellinen toiminta alkoi 1800-luvun lopussa ja tuolloin keskusteltiin myös oman matkapapin saamisesta.
1900-luvun jälkipuolella kuurojen yhteisössä alettiin esittää avointa kritiikkiä oralismia vastaan, joka oli 1800-luvun lopusta saakka ollut kuurojenkouluissa vallitsevana opetusmenetelmänä ja jossa ei tunnustettu viittomakielen merkitystä. Samaan aikaan kuurojen oma kulttuurielämä vahvistui ja viittomakielen asemasta keskusteltiin vilkkaasti.
1700- ja 1800-luvuilla Ruotsi-Suomessa kuurojen oli lupa mennä keskenään avioliittoon, jos he ymmärsivät kristinuskon perustotuudet ja jos mies kykeni elättämään perheensä. Kuurojen välisiä avioliittoja ei kuitenkaan ole tuolta ajalta tutkittu ja lähteitäkin on ilmeisimmin käytettävissä perin vähän.
Kuurot ovat sukupolvien ajan joutuneet taistelemaan ennakkoluuloja vastaan, joiden mukaan kuuro ei pysty harjoittamaan tiettyjä ammatteja. Kuuroille ovat opettajat, ammatinvalinnanohjaajat ja myös vanhemmat sanoneet että ”kuuro ei pysty”. Kuurot ovat tästä huolimatta osoittaneet että he pystyvät ja vallanneet itselleen ammattialan toisensa jälkeen.
Lue lisää